Blogi: Sari Marita Ikäheimo 29.1.2024
Olemme saaneet vuoden alkajaiseksi lukea kolme loistavaa blogia, joita kaikkia yhdistää inhimillisyys ja ihmisyys, onpa kyse johtamisesta, työkaverin kohtaamisesta tai erimielisyyksistä työpaikalla. Ilman ihmisiä kaikkine puolineen ei ole työelämääkään, ainakaan tällaista kuin me tiedämme. Tekoälyn ja tietotekniikan hyödyntäminen työelämässä ei pysty täyttämään ihmisyyden eli tunteiden ja kokemusten jakamisen tarvetta.
Elävää Työelämää blogien vuoden aloitti uuden polven johtajuutta opiskeleva Jere Karjalainen “Miten teillä johdetaan” -blogillaan. Hän pohdiskeli, miten hyvää ja tutkimustiedon valossa olevaa johtajuutta voi toteuttaa uuden johtajuussukupolven astuessa tehtäviin, kun vastassa on aliresursointi itse johtamiseen. Ajattelen työelämään pitkään osallistuneena, että kaikenlainen tuki uuteen tehtävään ja erityisesti johtotehtäviin tullessa, on tarpeen. Eikä vain alun perehdytyksen ja opastuksen muodossa, vaan myös työpäivien edetessä. Kun uudessa tehtävässä on säännöllisesti pysähtymisen ja reflektoinnin paikkoja, vahvistaa se mm. ammatti-identiteettiä. Jere toi esille, että aloittaessaan johtotehtävissä hän haluaa johtaa ihmisiä ja se edellyttää työaikaa. Lähettäisinkin tuleville johtajille kannustusviestin, että he työhaastatteluissa uskaltavat ottaa vahvemmin esille omia arvojaan ja tarpeitaan ko. tehtävän hoitamisessa. Työhaastattelu on kahdensuuntainen tapahtuma.
Jarkko Turunen “Ihmisyyden suora vaikutus työelämän elävyyteen” – blogin kirjoittaja puolestaan edustaa pitkän linjan kohtaamistyön asiantuntijaa, jolle erityisen tärkeää on kohdata työkaverit ihmisyyden ja toisen näkökulmasta. Minkälaista olisikaan, jos itse kukin muistaisimme pitää tuota toisen näkökulma esillä erityisesti silloin, kun asiat eivät suju tai saamme työkaverilta ikävän tokaisun. Ehkä suhtautuisimme inhimillisemmin ja myötätuntoisemmin toisen pahaan oloon. Varmasti meille kaikille on tuttua, että ollessamme väsyneitä, ärsyyntyneitä, stressaantuneita, tuo kykenevyys toisen asemaan asettumisessa heikkenee. Ihmisyyden kohtaamista voi ja kannattaa harjoitella, sillä siitä on hyötyä muutoinkin kuin vain työelämässä ja siinä voi aina kehittyä paremmaksi.
“Onko mustalla listallasi olevat henkilöt kirjoitettu mustekynällä?” -blogissaan Oona Piippo jatkaa samasta teemasta, mistä Jarkkokin kirjoitti. Miten kohtaamme ihmiset, joiden kanssa koemme tilanteet haastavina? On totta, että vaikeina pitämämme ihmiset päätyvät herkästi Oonan peräänkuuluttamalle mustalle listalle, jolta on vaikea päästä pois. Alamme pitää ko. ihmistä ’aina’ vaikeana, mikä pahimmillaan alkaa värittää kaikkea hänen sanomistaan ja tekemistään. Itsellänikin on kokemusta listalla olosta, joka johtui puolin ja toisin väärinymmärryksestä. Omalla kohdallani olisin toivonut, että tilannetta olisi käsitelty mahdollisimman tuoreena, jolloin ”musta lista” olisi kenties ollut vasta harmaa.
Kirjoittaja on Sari Marita Ikäheimo, joka luonnehtii itseään SopuSoinnun laineilla kulkijaksi, Elämän etsijäksi, Kauneuden kokijaksi, Valon ja Ilon täyttämäksi. Sari Marita on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä sekä yrittäjänä SopuSointu hyvinvointipalveluissa työnohjaajana, ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina, kouluttajana ja joogaopettajana.
Sari Maritan ajatuksiin ja palveluihin pääset tutustumaan LinkedInissä ja Sopusointu hyvinvointipalvelut