Blogi: Maarit Pantsar 15.5.2023
ADHD. Kirjainyhdistelmä, joka on monen huulilla ja josta puhutaan muotidiagnoosina. Onko ADHD haitta vai voimavara, voiko siitä puhua ääneen? Nyt ADHD:ta on alettu nostamaan esille voimakkaasti julkisuuden työelämäkeskusteluissa, sillä sen on tunnistettu aiheuttavan haasteita myös työelämässä. Voisiko ADHD – aikuista auttaa työelämässä niin, että työssä jaksaminen vahvistuisi?
ADHD-aikuinen on usein tehokas, luova ja ratkaisukeskeinen, toisaalta jumiutuva, määräaikoihin nojaava ja hajamielinen. ADHD-aikuinen ei tahallaan ole hankala työntekijä, ei tahallaan töksäyttele tai ole ehdoton. Hän on usein liian joustava, maskaa pärjäämistään ja olettaa silti olevansa huono työntekijä, sillä taustalla on myös vaativuutta ja vaikeutta tunnistaa omia voimavaroja. Usein ADHD-aikuisen ongelmia mitätöidään, vaikka uupumus ja ahdistus nostaa päätään. Silloin ADHD-aikuinen sinnittelee liian pitkään, koska sairauslomalle jääminen tuntuu vaikealta. ADHD-aikuiset eivät tule aina ymmärretyksi työterveyshuollossakaan vaan usein sanotaan, että ”ei sinulla mitään ole, kun olet tähänkin asti pärjännyt” tai hoidetaan vääriä syitä, ei itse ADHD-oireita.
ADHD:n on tunnistettu aiheuttavan haasteita työelämässä mutta ADHD-aikuisen jaksamista ei osata vielä tukea tarpeeksi, vaikka keinoja olisi. Entä jos muutettaisiin suhtautumista ja tehtäisiin pieniä muutoksia työelämään? Entä jos tarjottaisiin vapaaehtoisesti ammattilaisen apua neuroepätyypilliselle työntekijälle sen sijaan, että hän joutuu piilottamaan diagnoosiaan? Työn selkeyttäminen, aikatauluttaminen, työympäristöön vaikuttaminen ja työyhteisön tuki auttaisi neuroepätyypillisen työntekijän toimimista työelämässä.
Mitä muutoksia sitten työelämässä voisi tehdä? Hyvä alku löytyisi
• joustavasta työajasta (nepsyt ovat usein virkeimmillään iltapäivästä)
• tärkeiden palavereiden pitämisestä päiväsaikaan
• työnkuvan selkeyttämisestä ja tarvittaessa rajaamista
• tauottamisen huomioimisesta
• rauhallisen työtilan turvaamisesta tarvittaessa ja
• selkeistä kirjallisista ohjeista ja tiedosta, mistä ohjeet löytyvät (esim. “intrasta”-ohjeen sijaan selkeä linkki kyseiseen tiedostoon).
Voisimmeko tunnistaa työpaikoilla henkilön vahvuudet ja haasteet ja käydä avointa keskustelua sen sijaan, että asiasta vaietaan? Voisiko esihenkilöt antaa tovin tälle asialle ja miettiä, kuinka oma työpaikka huomioi neuroepätyypillisen työhyvinvoinnin – vahvistaen sitä?
Tule mukaan keskusteluun tästä aiheesta LinkedInissä.
Kirjoittaja ,Maarit Pantsar, on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän on kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi tarjoten ”Mielen sekasotku” – yrityksessään erityisesti ADHD-ihmsille suunnattua neuropsykiatrista valmennusta ja lyhytterapiaa sekä ADHD-arvioita. Parhalillaan Maarit opiskelee kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi. Voit tutustua Maaritiin lisää hänen kotisivuillaan sekä LinkedInissä.