Blogi: Merja Hynynen 9.3.2026
”Iltakävelyllä ’hieman’ rasittavan päivän jälkeen:
Täysin pimeää ja taivaalla miljoonia tähtiä sekä revontulet.
Täysin hiljaista, jään pauketta lukuun ottamatta.
Ymmärsin:
Joskus pieni, höyhenen sipaisun kaltainen kosketus riittää tuomaan ilon
ja muistuttamaan siitä, että minua rakastetaan.
Joskus siihen tarvitaan kokonainen maailmankaikkeus.”
Tuo pakkasillan ajatus on jäänyt puhuttelemaan minua turvallisuuteen liittyen, sillä luulen, että kokemus rakastetuksi tulemisesta on yksi osa turvallisuuden tunnetta. Ja kun ”ei pantteri pilkuistaan pääse”, niin huomasin pohtivani turvallisuutta myös työelämän kontekstissa. Siitä pohdinnasta syntyi tämä Elävää Työelämää – blogi.
Organisaatioissa ja työpaikoilla “pientä maailmankaikkeutta” rakennetaan strategioilla, prosesseilla, työsuojelulla ja muilla yhdessä sovituilla käytännöillä. Ne ovat välttämättömiä perustehtävän laadun turvaamiseksi. Turvallisuus ei kuitenkaan synny vain rakenteista. Se syntyy myös niistä pienistä hetkistä, jotka näyttävät lähes huomaamattomilta. Johtamisen “höyhenen sipaisu” ei ole suuria avauksia tai näyttäviä puheita. Se on jotain paljon pienempää: sävy äänessä, tapa olla läsnä, tapa antaa palaute tai yksinkertainen huomio työpäivän päätteeksi: “Huomasin, että sinulla oli kiire. Teit todella paljon ja hyvin.”
Turvallisuus työssä syntyy siis sekä ”maailmankaikkeudesta” että ”höyhenen sipaisuista” ja johtajan haastavin tehtävä on osata liikkua niiden välillä.
Työyhteisöissä tarvitaan tilaa keskusteluille, kysymyksille ja eri näkökulmille. Samalla tarvitaan päätöksiä, jotka vievät työtä eteenpäin ja johtaminen elää tässä herkässä jännitteessä. Jos keskustelun annetaan jatkua ”hamaan tulevaisuuteen” eikä sitä koskaan selkeästi suljeta, epävarmuus kasvaa ja suunta hämärtyy. Joskus keskustelu suljetaan liian aikaisin ja syntyy kokemus, ettei ihmisiä kuunneltu. Silloin turvallisuus heikkenee.
Johtajan tärkein taito ei ole vain päättää, vaan tunnistaa oikea hetki. Se hetki, jolloin keskustelua pitää vielä jatkaa ja se hetki, jolloin on aika tehdä päätös. Tätä taitoa ei opi vain onnistumisista. Usein sen opettavat ne tilanteet, joissa ajoitus ei osunut kohdalleen. Omalla johtajapolullani opin tämän usein juuri niissä tilanteissa, joissa jälkeenpäin huomasin, miksi tätä keskustelua olisi pitänyt vielä jatkaa tai miksi tuo päätös olisi pitänyt tehdä aiemmin.
Ehkä juuri tässä näkyy johtamisen todellinen taito. Kyvyssä liikkua työelämän “maailmankaikkeuden” ja johtamisen “höyhenen sipaisujen” välillä. Rakenteet luovat turvallisuuden perustan, mutta kohtaamisen laatu ja oikean hetken tunnistaminen tekevät sen todeksi arjen työssä.
Siksi kysynkin: Tunnistatko ne hetket, joilla on merkitystä?
Kirjoittaja,Merja Hynynen, on toinen Elävää Työelämää – sivuston perustajista ja ylläpitäjistä. Merja työskentelee VOIMAksi Oy:n yrittäjänä.
Tällä hetkellä Merjan työssä tuntuu eniten olevan esillä se, miten kuormitus, vuorovaikutus ja johtaminen kietoutuvat toisiinsa työyhteisöissä ja laajemmin elämässä. Nuo teemat nousevat esille jatkuvasti työnohjauksissa, coaching-tapaamisissa ja koulutuksissa ja siksi Merja on pysähtynyt niiden äärelle yhä uudelleen ja uudelleen.
Löydät Merjan myös LinkedInistä ja hän yrittää vakaasti aktivoitua siellä omassa profiilissaan, Elävää Työelämää – sivuston profiilin päivittämisen lisäksi 😉.