Blogi: Miikka Wakkola 25.5.2026
Kiire nostaa sanana jo hieman niskakarvoja pystyyn. Se on kuitenkin läsnä meidän jokaisen arjessa – ehkäpä jokaisessa päivässä. Kiire on tunne, jossa tuntuu kuin pää olisi juuri ja juuri veden pinnalla ja veden polkeminen hengästyttää.
Valitettavan usein kiireen kokemuksesta on tullut monelle keskeinen osa elämää. Kiireen hyväksyminen jonkinlaisena elämään kuuluvana vakiona on kuitenkin paha erehdys!
Mikäli töitä tekee kausiluontoisessa ympäristössä, ympäristö ikään kuin vetää mennessään kiirehtimään – antaa kiiretartunnan. Taustalla usein on, ettemme ole määritelleet asioiden tärkeysjärjestystä ja selkeitä tavoitteita. Tämä tematiikka asettuu vahvasti teeman ’johtaminen’ alle, niin yksilö- kuin organisaatiotasollakin.
Itse olen saanut järjestystä hektiseen arkeeni pilkkomalla tehtäviä Eisenhowerin matriisi -nimisen työkalun avulla. Tuolla työkalulla asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen nelikentän avulla otsikoilla: kiireelliset/tärkeät, ei-kiireelliset/tärkeät, kiireelliset/ei-tärkeät ja ei-kiireelliset/ei-tärkeät. Mikäli käytössä on rajalliset resurssit, tulisi keskittyä vain yhteen laatikkoon; kiireelliset/tärkeät. Olen kuitenkin huomannut, että kiiretartunnassa on yllättävän helppo päätyä nostamaan kalenteriin sikin sokin muidenkin laatikoiden tehtäviä.
Annanpa tähän ihan käytännön esimerkin omasta elämästäni: Olen aktiivinen veneilijä, ja minulle kevät on hyvin kiireistä aikaa. Veneen kunnostukseen liittyvää, loputtomalta tuntuvaa hoidettavia asioiden listaa, on mukavampi lyhentää, kun on luvan kanssa siirtänyt sivuun tehtäviä, jotka eivät nyt ole ajankohtaisia. Yhtä lailla vastaavia kausia on työelämässä. Mikäli tärkeän asiakasprojektin deadline vie huomion, voi hyvällä omatunnolla jättää ei-kiireelliset kehittämistehtävät tulevaisuuteen.
Haluaisin, että myös sinä kysyt itseltäsi, miksi koet arjen kiireiseksi? Puuttuuko sinulta päämäärät, jolloin ulkopuolelta tuleva paine kiirehtiä ohjaa tekemistäsi? Kiiretartunnan välttäminen vaatii tietoista omiin prioriteetteihin katsomista ja sitä monelle hankalalta tuntuvaa ’rajojen asettamista’.
Kirjoittaja, Miikka Wakkola, on vapaa-ajallaan intohimoinen purjehtija. Tämän hetken työssään, markkinoinnin ja myynnin ammattilaisena, hän auttaa veneilijöitä löytämään ratkaisuja erikoisiinkin pulmiin.
Päivätöiden lisäksi Miikka toimii sivutoimisesti omassa Venevalmennus-yrityksessään. Monipuolisesta työstään Mikka toteaa: ”Jokaisen päivän päätteeksi olen kiitollinen asiakkaille, jotka ovat minuun luottaneet. Se on mahdollistanut kasvun ja kehityksen ja voin palvella jatkossakin – joka päivä paremmin”.
Tutustu lisää Miikkaan Venevalmennuksen kotisivuilla ja LinkedInissä.