Blogi: Marika Niemi 31.8.2026
Kello ei herättänyt sinua – epäonnistumisen pelko herätti
Kuvittele aamu, jolloin heräät tuntia ennen kännykkääsi asettamaa herätystä. Heräät ajatukseen, joka kumpuaa jostain syvältä mielesi sisältä: ”Entä jos tämänpäiväinen presentaatio ei onnistukaan? Mitä jos lopputulos ei olekaan erinomainen?” Nouset sängystä ja kävelet keittiöön. Keität itsellesi kahvin. Toivot, että pääsi sisällä kuuluva ääni vihdoin hiljenisi. Lähdet koirasi kanssa ulos kahvin vielä tippuessa. Toivot, että liike toimisi tässäkin lääkkeenä ja saisi mielesi sisäisen höpöttäjän hetkeksi vaikenemaan.
Miten saisimme mielemme palvelemaan meitä sen sijaan, että antaisimme sen ohjata tekemistämme epäonnistumisen pelolla? Yksi NLP:n periaatteista kuuluu vapaasti suomennettuna seuraavasti: ”Ei ole epäonnistumisia, on vain palautetta.” Ajatus ei tarkoita, etteikö virheet tai niiden seuraukset ole merkityksellisiä. Se rohkaisee meitä tarkastelemaan kokemuksiamme opinpaikkoina. Jokainen lopputulos kertoo, mitä voimme seuraavalla kerralla tehdä toisin.
Periaate kutsuu meitä pohtimaan, miten oma mielemme vaikuttaa tekemiseemme.
Ajatuksiamme ei aina tarvitse uskoa sellaisinaan vaan voimme vaikuttaa siihen, mihin ajatuksiin tartumme ja minkä annamme ohjata toimintaamme.
Palataan hetkeksi aamuun, jolloin heräät ajatukseen presentaation mahdollisesta epäonnistumisesta. Mitä jos tavoitteena ei olisi suurin mahdollinen menestys, vaan epäonnistuminen ”hieman vähemmän typerästi”? Tai vielä paremmin: mitä jos suhtautuisit tulevaan presentaatioon mahdollisuutena?
Kuvitellaan vielä sama presentaatioaamu uudelleen. Kuljet jälleen keittiössä höyryävä kahvikuppi kädessäsi. Tällä kertaa et kuitenkaan anna koko huomiosi kiinnittyä tulevan esityksen mahdolliseen epäonnistumiseen. Keskityt tähän hetkeen. Rutiini kerrallaan. Harjaat hampaat ja hiukset. Puet vaatteet päällesi. Maistat tuoreen juustoruisleivän maun suussasi. Hengität rauhallisesti sisään ja vielä rauhallisemmin ulos.
Kun jännitys tulevasta presentaatiosta hiipii mieleesi, annat sen tulla. Et taistele sitä vastaan etkä yritä väkisin poistaa sitä. Hyväksyt, että jännitys kuuluu tilanteeseen. Esitys menee niin kuin se menee.
Ehkä merkittävin kasvu tapahtuu juuri siellä, missä uskaltaudumme tarttumaan siihen, mitä emme voi hallita tai tietää etukäteen. Olemme valmiita ottamaan senkin riskin, ettei presentaatio menekään niin kuin olimme toivoneet. Ja sekin on täysin OK. Me olemme edelleen täysin OK. Keskeneräisyys ei tee meistä vähemmän osaavia eikä epätäydellinen suoritus vähemmän arvokkaita. Päinvastoin – työelämässäkin tarvitaan kykyä tulla esiin keskeneräisenä ja epätäydellisenä.
Kirjoittaja, Marika Niemen, sydän sykkii myötäelävän ja inhimillisen työelämän puolesta. Hänen mielestään työnilo ja -into kuuluvat työelämään. Marika on työskennellyt opettajana, työnohjaajana, valmentajana, kouluttajana sekä työllisyys-, koulutus- ja järjestötoiminnan asiantuntijana.
Marika nauttii oppimisesta, kirjoittamisesta sekä elinikäisen oppimisen tarjoamista mahdollisuuksista – ja siitä, että sanoilla voi herättää ajatuksia. Elämän edetessä hän on kuitenkin ymmärtänyt myös jatkuvan oppimisen kääntöpuolia. Jatkuvan oppiminen voi haastaa ihmistä – ja erityisesti mielen hyvinvointia – kehottaessaan meitä jatkuvaan kehittymiseen ja tavoittelemaan yhä parempaa versiota itsestämme.
Voit tutustua Marikan ajatuksiin ja tekemiseen.