Kesäblogi: Merja Hynynen 28.7.2025
Kesä hiipuu
samaa tahtia omenoiden kypsymisen kanssa.
Vielä ei sada
mutta tuuli tietää sen jo tulevan.
Kesä ei pääty äkisti. Se liukuu pois – kuin salaa. Se jättää jälkeensä tunteen jonkin merkityksellisen päättymisestä. Ja juuri nyt, kun ilta viilenee ja valo vetäytyy aikaisemmin, meissä alkaa vahvistua halu asettua ja kuulla.
Tuuli tietää tarpeemme, ennen kuin me itse huomamme: Tulee aika, jolloin on palattava – ei vain työhön, vaan myös itseen.
Osa muistoista piiloutuu
kuin rannan kivet taskuihin –
hiukan särmikkäät.
Säilyvätkö mukana
kun arki alkaa.
Kesän muistoissa on lempeää valoa, mutta myös hetkiä, jotka tekevät vähän kipeää – niin kuin kivet, joiden särmät sattuvat rannan hiekassa. Nuo rosoiset ja kuitenkin niin kauniit, kun auringon valo osuu niihin.
Kun arki alkaa, emme aina huomaa, mitä kuljetamme mukanamme. Jotkut muistot kantavat iloa, toiset muistuttavat siitä, mikä jäi kesken tai sattui. Molemmat voivat opettaa, jos maltamme pysähtyä niiden äärelle.
Pimeys saapuu
ei pelkästään varjoina,
vaan myös lupauksin.
Sen syli voi lohduttaa
kun kesä ei enää voi.
Pian lisääntyvä pimeys ei ole vain valon poissaoloa. Se voi olla myös lupa levätä, hidastaa ja kuulostella hiljaisuutta. Pimeys pakottaa näkemään toisin – katsomaan sisäänpäin sen sijaan, että katselisimme koko ajan ympärillemme. Se ei vaadi meiltä mitään muuta kuin sen, että olemme tässä. Ei tarvitse olla valmis, ei kirkas, ei vahva.
Ja jos pimeys tuntuu liian tiheältä, riittää yksi pieni valonsäde, joka näyttää suunnan. Joskus se on hyvä sana, toisinaan ystävän katse – ja joskus vain se, että muistaa hengittää.
Syksy ei kysy
keskeneräisyydestä.
Se antaa
hiljaisuuden verran
aikaa koota tarvittavat palat yhteen.
Kun ympärillä maailma menee järjestykseen – koulujen alut, työaikataulut, uudet kalenterit – on lohdullista tietää, että luonto ei vaadi täydellisyyttä. Se kulkee omaa rytmiään ja kutsuu meitä mukaan.
Alkavan syksyn hiljaisuus ei hoputa, vaan antaa meille mahdollisuuden olla kesken. Se antaa aikaa koota sitä, mikä on ollut hajallaan. Ja syksy tekee sen lempeästi, koska se tietää: keskeneräisyyskin voi olla kaunista.
Kirjoittaja, Merja Hynynen, on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä – ja joskus häntä runottaa 😉. Merja tekee työtään sertifioituna johdon ja työyhteisöjen työnohjaajana ja coachina sekä sovittelijana ja valmentajana. Merja on toiminut työnohjaajayrittäjänä yli 15 vuotta ja on nyt VOIMAksi Oyn yrittäjä.
Voit tutustua Merjaan enemmän VOIMAksi Oyn ja Työnohjauspalvelu Helmin sivuilla sekä LinkedInissä.