Blogi: Päivi Montgomery 17.11.2025
Olet varmasti kuullut, että ihmisillä on tapana rekrytoida itseään muistuttavia ihmisiä. Se pitää paikkansa, ihan tutkitusti. Jos tunnistat toisessa ihmisessä jotain samaa kuin itsessäsi, koet olevasi turvassa. Näennäinen erilaisuus, esimerkiksi ulkonäkö, aiheuttaa huomaamattoman stressireaktion, sillä aivosi laittavat hälytyskellot soimaan: ole varuillasi! Haluan tässä blogissani avata, miksi näin on.
Kauan sitten ihmiselle oli elintärkeää tunnistaa jo kaukaa, oliko lähestyvä ihmisryhmä ystävällinen vai vihamielinen. Ja tämä pääteltiin tarkkailemalla, olivatko lähestyjät samaan ryhmää tai heimoa kuin itse eli näyttävätkö samanlaisilta. Näin oli mahdollista päättää, kannattiko vieraat ottaa vastaan vai varautua taistelemaan tai pakenemaan.
Me olemme yhä hyvin tarkkoja havaitsemaan ihmisistä ulkoisten asioiden perusteella asioita, jotka saattavat pitää paikkansa tai sitten eivät. Eräässä tutkimuksessa isoon huoneeseen laitettiin kaksi ihmisryhmää, joista yhdelle ryhmälle annettiin tehtäväksi valita toisesta ryhmästä henkilö keskustelukumppaniksi. Valinta tuli tehdä puhumatta.
On helppo arvata, että naiset menivät mieluummin juttelemaan naisille ja miehet miehille. Nuoret nuorille ja keski-ikäiset keski-ikäisille. Samanlaisuuden suosimista huomattiin myös etnisten vähemmistöjen kohdalla. Mutta yllättäen ihmiset tunnistivat myös vaikeammin havaittavia asioita toisistaan. Esimerkiksi arvomaailmaltaan samanlaiset löysivät toisensa. Liberaalit valitsivat keskustelukumppaneikseen liberaaleja, konservatiivit konservatiiveja. Uskonnolliset menivät juttelemaan toisille uskonnollisille, ateistit ateisteille.
Erilaisuus saattaa tuntua oudolta ja vaikealta, mutta siitä on paljon hyötyjä työyhteisöissä. Ensin täytyy kuitenkin tietoisesti rikkoa syvällä asuva tapa hakeutua itsensä kaltaisten ihmisten seuraan.
💡 Jospa menenkin juttelemaan sille henkilölle työpaikalla, joka tuntuu jotenkin vieraalta.
💡 Entä jos hakeudunkin tietoisesti keskusteluihin niiden kanssa, jotka tuntuvat olevan erilaisia kuin itse olen.
Erilaisuuden hyödyntäminen rikastuttaa omaa maailmaa ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa. Ongelmat ratkeavat ja innovatiivisuus, kyky etsiä uudenlaisia ratkaisuja, lisääntyy. Erilaiset ajattelutavat yhdistävät voimansa ja tästä syntyy jotain uutta ja luovaa. Tässä on yksi syy sille, että monimuotoiset ja inklusiiviset työyhteisöt pärjäävät, ovat innovatiivisempia ja tuottavampia kuin heterogeeniset yhteisöt.
Kirjoittaja, Päivi Montgomery, on inklusiivisuuden ja vastuullisen rekrytoinnin sanansaattaja. Hän työskentelee iSetun yhteisöpäällikkönä. Työssään Päivin tavoitteena on luoda silta organisaatioiden ja täsmätyökykyisten sekä vammaisten työnhakijoiden välille.