Blogi: Tanja Isoaho 23.2.2026
Kehittämishankkeissa luodaan uutta ja parannetaan vanhaa. Parhaimmillaan kehittämistyö tarjoaa alustan ammatilliselle kasvulle ja työelämätaitojen kehittymiselle. Hankkeisiin kannattaa rekrytoida henkilöstöä organisaation sisältä, jolloin työn hedelmät saadaan luontevasti osaksi arkea myös hankkeen jälkeen. Kehittäjille tulee tarjota mahdollisuus prosessin jatkamiseen perustyössä, jotta motivaatio ja sitoutuminen säilyy.
Takanani on pitkä ura monella tapaa kuormittavassa hoitotyössä. Niinpä innostuin, kun sain tilaisuuden työskennellä kehittämishankkeessa. Hanketyö imaisi mukaansa: rakastin työn säännöllisyyttä, itsenäisyyttä, tiedonhakua sekä uusien käytäntöjen implementointia. Olin motivoitunut ja energinen. Kehittämishanke johti toiseen, ja taukoa hoitotyöstä tuli yli kaksi vuotta. Oli näkemystä avartavaa katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta ja pyrkiä ymmärtämään koko systeemiä sen sijaan, että keskittyi vain omaan tekemiseensä ja lähipiiriinsä.
Hoitotyöhön palasi eri sairaanhoitaja kuin se, joka lähti. Aloitan jokaisen työvuoron avoimella ja positiivisella mielellä. Käytän aikaa ihmisten hyvään kohtaamiseen. Kuuntelen paremmin potilaita ja olen myötätuntoisempi ja ymmärtävämpi kuin se väsynyt hoitaja pari vuotta sitten. Työ ei tunnu enää yhtä kuluttavalta. Kaikki asiat eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla, mutta positiivisella asenteella epäkohdatkin kuormittavat vähemmän.
Olen valtavan iloinen, että uskalsin irrottautua tutusta arjesta. Hanketyössä loin uutta ja paransin entistä, ja samalla kehityin monella tapaa itsekin: työntekijätaitoni kohenivat, ja löysin itsestäni uusia voimavaroja. Mutta nyt kun kivi on lähtenyt vierimään, se ei enää pysähdy: kaipaan uuden oppimista, toiminnan kriittistä tarkastelua ja uusien käytäntöjen kokeilemista. Vaikka olen nykyiselläni parempi työntekijä kuin aiemmin, ei perustyö tarjoa enää imua eikä riittävää merkityksellisyyttä.
Kehittämisen sykli ei saa pysähtyä hankkeen päättymiseen, vaan prosessin tulee jatkua myös työn arjessa. Mikäli kehittämisen paloa ei ruokita, ei työntekijä ehkä enää sitoudu työhönsä. Parhaimmillaan kehittäjä sytyttää uudistamisen kipinän muihinkin työyhteisössä, joten on työnantajan etu tarjota riittävästi kehittämishaasteita niitä kaipaaville. Kehittämishankkeita ei tulisi ajatella määräaikaisina projekteina, vaan uuden toimintatavan käynnistäjinä. Hankkeissa hioutuneista helmistä kannattaa pitää kiinni!
Siksi – muistetaan, että hanketyössä jalostuu myös kehittäjä itse!
Eihän sammuteta sitä liekkiä!
Kirjoittaja, Tanja Isoaho, on terveydenhuollon asiantuntija, joka on erityisesti kiinnostunut työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämisestä. Hänellä on monipuolisesti koulutusta, kokemusta ja osaamista. Koulutukseltaan hän on mm. tradenomi ja sairaanhoitaja (YAMK).
Tanjalla on pitkä ura sairaanhoitajana akuuttihoidossa ja hän on suuntautunut kliinisenä asiantuntijana akuuttihoidon kehittämiseen. Hän on työskennellyt hyvinvointialueella myös henkilöstön osaamisen kehittämisen parissa. Tanja toivoo urapolkunsa johtavan jatkossakin kiinnostaviin kehittämistehtäviin.
Tanja pohdiskelee elämää ja työelämää LinkedInissä ja hän verkostoituu mielellään.