Blogi: Eveliina Nurmi 16.2.2026
Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt huumorilla tehtyjä videoita, joissa kollegat tekevät kaiken aina kahdestaan: juovat kahvin pitäen kiinni samasta kupista, painavat kopiokoneella yhtä aikaa kopioi-nappia ja kirjoittavat yhdessä samalla tietokoneella. Videon päällä pyörii teksti ”Täytyykö kaikki tehdä aina kahdestaan?”. Työpaikalla muodostuu usein luonnostaan läheisiä kollegasuhteita, ja se voi lisätä merkittävästi työhyvinvointia ja sitoutumista työhön. Myös työn laadun näkökulmasta voi olla järkevää, että työtä tehdään yhdessä työparina, vaikka ei nyt ihan somevideoiden tyyliin.
Monissa tehtävissä esimerkiksi poliisissa ja ensihoidossa on pitkät perinteet parityöskentelylle. Näissä juuret lienevät turvallisuuskysymyksissä: haastaviin tilanteisiin on parempi mennä yhdessä kuin yksin. On myös mahdoton yhtälö ajaa ambulanssia ja elvyttää potilasta samaan aikaan. Myös opettajien keskuudessa yhteisopettajuus on lisääntynyt. Se mahdollistaa muun muassa kollegiaalisen tuen ja oppilaiden eriyttämisen tarpeen mukaan tasoryhmiin.
Sen sijaan perinteisemmässä asiantuntijatyössä, jossa työnkuva ja vastuut ovat kohtuullisen muuttumattomat, parityöskentely voi tuntua vieraalta. Usein ajatellaan, että varsinkin vaativa asiantuntijatyö edellyttää kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Myös resurssinäkökulmasta voidaan nähdä tehokkaampana, että jokainen hoitaa itse oman tonttinsa. Harva kuitenkaan ajattelee, että poliisit, ensihoitajat tai opettajat olisivat vähemmän ammattitaitoisia tai tehottomampia, koska työskentelevät pareina. Mikseivät samat lainalaisuudet työparityöskentelystä sopisi myös tietotyön asiantuntijatehtäviin?
Työparityöskentely edesauttaa hyvien ideoiden syntymistä ja tehostaa ongelmatilanteiden ratkomista. Kaksi päätä keksii yleensä enemmän kuin yksi. Myös vastuun jakautuminen jonkun kanssa voi lisätä turvallisuuden tunnetta työssä ja siten vähentää työssä koettua kuormitusta. Työskentelyn ei tarvitse kuitenkaan muistuttaa alussa kuvattua tilannetta, jossa joka ikinen asia tehdään yhdessä. Työparillakin voi olla selkeä vastuunjako, jota voidaan vaihdella myös tilannekohtaisesti. ”Selvitä sinä tällä kertaa tuo, niin minä otan tämän. Katsotaan sitten yhdessä, miten olisi parasta mennä siitä eteenpäin.” Tämä ei vähennä asiantuntijuutta tai työn vaativuutta, sillä parityöskentely edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja, uskallusta antautua toisen kannateltavaksi ja rohkeutta altistaa omia ideoita toisen arvioitavaksi.
Täytyykö kaikki siis tehdä aina kahdestaan? Ehkä ei, mutta joskus se jopa kannattaa.
Kirjoittaja, Eveliina Nurmi, on entinen ”kaikesta täytyy selvitä yksin”-suorittaja ja nykyinen ”työparin kanssa raskaskin on kevyempää” -filosofian omaksunut HR:n sekatyöläinen. Eveliinan erityisenä kiinnostuksen kohteena on se, miten voimme tukea inhimillisesti kestävää, mutta samalla tuloksellista ja uutta luovaa työelämää.
Eveliina kertoo: ”Tällaiseen työelämään kuuluu myös ammatillisen puolen lisäksi ihminen kokonaisuutena karvoineen kaikkineen. Omana vapaa-aikanani nautinkin sisäisen luonnonlapseni hellimisestä hirnuvien ja naukuvien ystävien parissa. Tulevaisuudessa minusta tulee sertifioitu coach ja koiranomistaja (ilman sertifikaattia). Minuun voi tutustua tarkemmin LinkedIn profiilini kautta.”