Blogi: Kristiina Lampela 16.3.2026
Työkykyä tarkastellaan usein yksilön ominaisuutena: suoriutuuko hän tehtävistään ja pysyykö tuottavana. Harvemmin ajattelemme asiaa toisinpäin: voisiko työ ja työyhteisö tukea työntekijää tämän kuormittavassa elämäntilanteessa, ja missä olisivat tämän tukemisen rajat ja mahdollisuudet.
Elämä ei jakaudu lokeroihin. Läheisen vakava sairastuminen, kuolema, ero tai muu kriisi tuottaa vääjäämättä kuormitusta. Kuormitus ei pysähdy työpaikan ovelle, vaikka työelämässä tuntuu elävän ajatusta, etteivät yksityiselämän kuormittavat asiat sinne kuulu.
Jokaisella on oikeus rajata työpaikalla yksityisyyttään. Silti moni epäröi kertoa vaikeasta elämäntilanteesta leimautumisen pelon, asemaan liittyvien huolten tai sitoutumisen kyseenalaistamisen vuoksi. Erityisesti epävarmoina aikoina oman haavoittuvuuden näyttäminen voi tuntua vaikealta, jopa riskejä sisältävältä.
Voiko työssä olla kokonaisena?
Psykologisesti salaaminen usein lisää kuormitusta, kun energiaa kuluu “normaalin” esittämiseen. Mahdollisuus tulla kohdatuksi kokonaisena ihmisenä voi sen sijaan vahvistaa jaksamista ja työkykyä. Kuormittavasta asiasta kertominen edellyttää kuitenkin riittävää psykologista turvallisuutta: kokemusta siitä, ettei vaikeiden asioiden jakaminen heikennä omaa arvoa tai asemaa.
Työ, työntekijä ja työyhteisö muodostavat systeemisen kokonaisuuden. Yksilön elämäntilanne heijastuu työhön, ja työyhteisön reagointitavat lievittävät tai vahvistavat kuormitusta. Resilientissä työyhteisössä pysähdytään kysymään: mitä tässä tilanteessa tarvitaan voimavarojen tukemiseksi. Keinoina voivat olla esimerkiksi tilapäinen työkentän keventäminen, työaikajoustot sekä esihenkilön, työkavereiden ja myös työterveyden tuki.
Työpaikka ei ole terapiayhteisö, mutta sen olisi hyvä olla riittävän inhimillinen yhteisö. Psykologisesti kestävä työelämä tunnistaa, että inhimillinen ”normaali elämä” tapahtuu samaan aikaan työn kanssa. Parhaimmillaan työ ja työyhteisö voivat tukea yksilöä myös vaikeiden aikojen yli.
Lopuksi muutama tärkeä kysymys mietittäväksi sinulle:
- Miten sinä olet kokenut, että nykyinen työelämä mahdollistaa muun elämän kokonaisuuden huomioimisen?
- Jos toimit esihenkilönä, minkälaista viestiä sinä johtamisellasi haluat työyhteisölle välittää?
Kirjoittaja, Kristiina Lampela, on psykologitaustainen työnohjaaja (STOry).
Kristiinalla on lähes 30 vuoden kokemus työ- ja organisaatiopsykologina.
Lisätietoa Kristiinasta ja hänen tekemästään työstä löydät hänen yrityksensä kotisivuilta sekä LinkedInistä.