Blogi: Siru Ylitalo 28.4.2025
Kuulit illalla traagisen uutisen ja aamulla avaat työpaikan oven silmät illan itkusta punoittavina, mutta ensimmäisenä moikkaat ja kerrot kauniista säästä. Tai ehkä asiakkaasi sanoi sinulle jotain, joka satutti, mutta kuittaat tilanteen ammattiisi kuuluvana osana. Tai kenties työilmapiirissä on pitkään mieltä kaihertanut tunnelma, joka ahdistaa, mutta josta ei kuitenkaan voi sanoa ääneen.
Onko työyhteisössäsi tilaa herkkyydelle ja elämän heilahduksille? Työpaikkailmoitusten ehkä yleisin vaatimus on paineen- ja stressinsietokyky. Olenkin miettinyt, mitä tällaisilla vaatimuksilla todella odotetaan. Onko kyse siitä, että ihminen piilottaa tai jopa kieltää tunteensa stressaavissa tilanteissa? Vai onko se enemmänkin sitä, että ihminen on oppinut kohtaamaan ja käsittelemään tunteitaan jo silloin, kun ne nousevat pintaan?
Itse kannatan jälkimmäistä. Kun tunteilla on tilaa, on mahdollista selvitä haastavistakin tilanteista. Olen huomannut, että tunteiden hyväksyminen voi parantaa myös itsetuntemusta. On tärkeää oppia ymmärtämään reagointitapojaan, tunnistamaan kehon viestejä sekä näkemään, millaiset asiat auttavat jaksamaan. Toki on paljon tilanteita, joissa ei heti voi tarkastella tunteita, vaan joutuu jättämään ne taka-alalle. Niille täytyy kuitenkin antaa tilaa myöhemmin.
Entä jos tunteiden kieltämisen sijaan hyväksyisimme ne osaksi elämäämme – myös työpaikalla? Miten helpottavaa onkaan todeta itselleen tämän hetken tunteet ja sallia ne. Juuri nyt olen surullinen traagisen uutisen vuoksi, ja se on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Juuri nyt olen hämmentynyt ja peloissani, koska asiakkaani sanat nostivat minussa näitä tunteita ja ne muistuttivat minua menneisyydestä. Juuri nyt koen hämmennystä ja epävarmuutta, sillä en ymmärrä työyhteisöni käytöstä. On myös tärkeää, että tarpeen mukaan tunteiden käsittelylle löytyy tilaa. Niistä voi puhua esimerkiksi läheiselle, jollekin työyhteisössä tai työterveyspsykologille. Muistan itse merkittävinä hetket, jolloin kollegan kanssa olemme voineet haastavissa elämäntilanteissa tirauttaa itkut toistemme olkapäille. Ja sitten taas jatkaa töitä.
Olet sitten työyhteisössäsi missä asemassa tahansa, juuri sinä voit omalta osaltasi tuoda yhteisöön inhimillisyyttä, lempeyttä ja hyviä tunnetaitoja. Töissä saa itkeä!
Miten teillä suhtaudutaan työaikana tapahtuvaan itkuun? Kerro meille siitä LinkedInissä.
Kirjoittaja, Siru Ylitalo, on koulutustaustaltaan sosionomi–diakoni ja ratkaisukeskeinen terapeutti. Hän on suurimmaksi osaksi työskennellyt työhönvalmentajana.
Sirulle keskeisintä työssä on auttaa ihmisiä löytämään omia voimavarojaan, rohkaista elämään arvojensa mukaista elämää ja tukea mielen hyvinvointia.
Pääset tutustumaan Sirun ajatuksiin Linkedinissä.