Blogi: Sari Marita Ikäheimo 19.5.2025
Olen havainnut niin yksityis- kuin työelämässä, että vaikka tietoa on kuinka paljon, ei se automaattisesti johda toimintaan. Mikä estää tietoa muuttumasta toiminnaksi? Erityisesti työelämässä vanhoissa totutuissa tavoissa ja muodostuneessa kulttuurissa pitäytyminen voi maksaa paljon menetettyinä asiakkaina tai kasvavina kustannuksina.
Ollessani kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä pohdin usein tilannetta, jossa uutta toimintamallia vietäessä henkilöstölle, kohtasimme hyvin aggressiivistakin vanhojen käytänteiden puolustamista. Perustelimme tutkitulla tiedolla ja kertyneellä kokemuksella muualta, miksi toiminta uudella tavalla on perusteltua. Sen sijaan, jos tilanteen käänsi toisin päin eli mitä puoltavaa dataa olemassa olevalla tavalla on jatkaa, ei useinkaan perusteita oikein löytynyt. Joskus jopa keskustelua pyrittiin päättämään ”Näin nyt vain on aina tehty” – lausahduksella.
Vanhoista tottumuksista ja rutiineista pois oppiminen voi tuntua liian työläältä ja aikaa vievältä, kun se miten olemme toimineet aiemmin, onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. Siitäkin huolimatta, että tiedostamme muutoksen ja uuden tavan olevan hyödyllinen. Toisaalta pelko ja epävarmuus uusien käytänteiden kokeilemisesta, haltuun ottamisesta ja lopputuloksesta, voi estää toimimista ja hidastaa uuden oppimista.
Liian paljon, liian lyhyessä ajassa tullutta tietoa on vaikea prosessoida, saatikka muuntaa teoiksi. Silloin se johtaa päätöksentekokyvyn heikkenemiseen ja toiminnan lykkäämiseen. Tietotulvassa olisikin tärkeää reaktiivisen vastaanottamisen sijaan pysähtyä hetkeksi ja arvioida, mitä tietoa tarvitsemme ja missä muodossa, voidaksemme toimia haluttuun suuntaan. Aikana, jolloin tietoa haettiin vain kirjoista, me näimme vaivaa tiedon saamiseksi – se auttoi aivojamme toimimaan harmoniassa tekemisemme kanssa.
Resurssien kuten ajan, rahan tai muiden resurssien puute on entistä ajankohtaisempaa. Silloin voimme joutua tilanteeseen, jossa tiedon soveltamista käytäntöön on hankalampi toteuttaa. Henkilöstöä supistettaessa ja töiden siirtyessä entisten tehtävien lisäksi, voi olla mahdotonta löytää aikaa uuden tiedon soveltamiseen.
Yksilötasolla motivaation puutteella on erittäin suuri merkitys, koska vaikka tietoa on, ilman riittävää motivaatiota on vaikea ryhtyä toimeen. Meillä kaikilla lienee kokemusta siitä, kun olemme motivoituneita. Se on moottori, joka ajaa meitä eteenpäin, vaikka edessä olisi esteitä ja hidasteita. Työnohjauksella ja valmennuksella voidaan tukea myös uusien käytänteiden ja toimintamallien juurruttamisessa, puhumattakaan uuden toimintakulttuurin luomista.
Tunnistatko teillä tiedon siirtymisen haasteita toiminnaksi? Osallistu keskusteluun LinkedInissä.
Kirjoittaja, sopusoinnuttaja Sari Marita Ikäheimo on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä sekä yrittäjänä SopuSointu hyvinvointipalveluissa työnohjaajana, ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina, Nepsy valmentajana, kouluttajana ja joogaopettajana.
Sari Maritan palveluihin ja ajatuksiin pääset tutustumaan SopuSointu Hyvinvointipalveluissa ja LinkedInissä.