Kesäblogi: Sari Marita Ikäheimo 13.7.2026
Loma alkoi kuin varkain, eivätkä aivot meinanneet ehtiä mukaan – ne jäivät askaroimaan sähköpostien, kalenteroinnin, raportointien ja asiakkaiden tilanteiden syövereihin. Kuljin ensimmäiset lomapäivät automaattiohjauksella: etsien kalenterista asiakastapaamismerkintää, vaikka tarkoitus oli ostaa liput kesäteatteriin. Onneksi jossain kiireettömän aamupalan ja riippukeinuun laskeutumisen välissä tunsin aivojenikin saapuvan lomalle.
Lomani alkoi juuri niin kuin usein muulloinkin: suljin työkoneeni, mutta aivot jäivät vielä hetkeksi pyörimään taustalle. Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä, miksi kävelylenkillä teki mieli tarkistaa sähköposti tai miksi teekupin kanssa tuntui oudolta kävellä kotitoimiston ohi. Jotenkin hämärästi tunnistin, että aivoilla on oma aikataulunsa, jota täytyy kunnioittaa. Huomasin, että silloin kun työelämä alkoi tuntua kaukaiselta, alkoi hermostoni hellittää ja palautuminen alkoi. Silloin tunsin ja tunnistin, kuinka oikea kesäfiilis voi syntyä.
Kesälomalla huomaan myös, miten luonto toimii parhaana työnohjaajanani.
Järvi sanoo: “Hyppää.”
Metsä kuiskaa: “Hidasta” tai
Aurinko kehottaa: “Muista juoda.”
Ja kun istuin laiturilla, tajusin että palautuminen ei ole mikään muotijuttu – se on ihan oikea asia, joka tapahtuu, kun antaa itselleen luvan olla hetken tekemättä mitään järkevää.
Mutta ehkä juuri siinä on kesän taika. Se ei vaadi suuria tekoja – se tarjoaa keveyttä ja hetkiä, joissa ajan on mahdollista pysähtyä. Ja kun syksy sitten saapuu, voi palata töihin hieman rennompana ja toiveikkaana siitä, että loma teki tehtävänsä.
Mitä tein tänä kesänä toisin:
- Tein ensimmäisenä lomapäivänä jotain, mikä ei liity työhön edes etäisesti. Ei sähköposteja, ei “pieniä juttuja”. Sen sijaan tein jotain täysin hyödytöntä: Kiikaroin pesivien lintujen elämää ja istuin vain katselle luontoa
- Soitin itselleni kesäfiiliksen nostattavan Pariisin Kevät `Kesäyö´ kappaletta lomastarttina. Kun sitten soitan kappaletta myöhemmin töiden alettua, ehkä keho muistaa automaattisesti, miltä loma tuntui.
- Muistutin myös itseäni, että loman alku ei ole suoritus, enkä suunnitellut tai tehnyt kaikkea heti. Annoin itselleni luvan olla vähän hidas, vähän pihalla ja vähän suunnittelematon. Kun vauhti laski, lomafiiliskin löytyi.
Joka kesä päädyn miettimään, miksi lomapäivät kuluvat nopeammin kuin työpäivät. Mysteeri, jota tiede ei ole vielä ratkaissut.
Kirjoittaja, s o p u s o i n n u t t a j a Sari Marita Ikäheimo on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä sekä yrittäjänä SopuSointu hyvinvointipalveluissa työnohjaajana, ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina, Nepsy valmentajana, kouluttajana ja joogaopettajana.
Sari Maritan palveluihin ja ajatuksiin pääset tutustumaan SopuSointu Hyvinvointipalveluissa ja LinkedInissä.