Blogi: Merja Hynynen 29.6.2926
Kirjoitin tätä blogiani varten kesämuistoistani:
Naapurin pikku-Ismo huutamassa aidan takaa: ”Meeerjaaa – tuu leikkimään!”
Ystävä, jonka kanssa päivät täyttyivät uimaretkistä, peleistä ja eväistä.
Kesäleirit, joilla sai leikkiä, uida ja nauraa kavereiden kanssa.
Hevosten kesälaitumelle pyöräilevät heppatytöt, eikä matkan pituudella ei ollut mitään merkitystä.
Ensimmäinen kesätyö. Tunne siitä, että minuun luotettiin ja että olin saanut vastuuta.
Juhannusyö, jolloin pyörän rengas puhkesi matkalla töistä10 km:n päähän kaupunkiin. Harmituksen jälkeen huomasin käveleväni valoisassa yössä kotiin hiljakseen, nauttien yöttömän yön äänistä.
Muistojani kirjoittaessani ajattelin: ”Kuinka kummallista. Lapsuuden ja nuoruuden kesissä aurinko paistoi aina”. Tiesin kyllä, ettei se voinut pitää paikkaansa. Ei jokaisena kesäpäivänä paistanut aurinko ja silti mieleeni nousivat ensimmäiseksi esiin juuri nuo hetket.
Jäin miettimään, miksi muistot eivät säilytä kaikkea samalla tavalla.
Vuosien päästä emme voi muistaa tarkasti, mitä teimme minäkin päivänä tai mitä kaikkea elämässä tapahtui. Muistamme hetkiä, jolloin tunsimme kuuluvamme joukkoon ja muistamme niitä tilanteita, jolloin meihin luotettiin. Muistamme naurun, seikkailut, yhdessäolon ja sen tunteen, että elämä oli avoinna edessämme.
Pikkuhiljaa sormet näppäimistöllä alkoivat kirjoittaa myös toisenlaisia kesämuistoja. Muistoja surusta, huolista, epävarmuudesta ja sellaisista hetkistä, jotka tuntuivat edelleenkin sydänalassa pienenä puristuksena. Niitä ei tarvinnut kieltää. Ne kuuluvat elämääni yhtä tärkeinä kuin hyvät muistotkin. Huomasin olevani kiitollinen siitä, että monenlaiset muistot olivat olemassa.
Kun katsoin taaksepäin, huomasin elämässä olleen todellakin monenlaisia päiviä. Sellaisia, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta, ja sellaisia, jolloin seuraavaa askelta oli vaikea nähdä. Aurinko on noussut myös silloin, kun sitä ei ole itse jaksanut odottaa.
Ehkä siinä on jotain lohdullista ja ehkä juuri siksi auringonnousu on niin vahva vertauskuva toivolle.
Auringonnousu ei lupaa, että päivästä tulee täydellinen. Se ei poista huolia eikä ratkaise keskeneräisiä asioita. Mutta se muistuttaa, että uusi päivä on alkanut ja joskus se riittää. Huomasin ajattelevani, että ehkä toivo ei ole sitä, että tietäisimme kaiken järjestyvän. Ehkä toivo on sitä, että annamme uudelle päivälle mahdollisuuden.
Millaisen mahdollisuuden sinä annat uudelle päivälle – juuri tänään?
Kirjoittaja,Merja Hynynen, on toinen Elävää Työelämää – sivuston perustajista ja ylläpitäjistä. Merja työskentelee VOIMAksi Oy:n yrittäjänä.
Tällä hetkellä Merja ihmettelee kesää ja sen mukanaan tuomia ajatuksia: ”Tuntuu, että on ollut aikaa katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä elämässä on kertynyt mukaan, mitä olen oppinut ja mitä haluan oivaltaa juuri tämän kesän aikana”.
Löydät Merjan myös LinkedInistä ja hän yrittää vakaasti aktivoitua siellä omassa profiilissaan, Elävää Työelämää – sivuston profiilin päivittämisen lisäksi 😉.