Blogi: Merja Hynynen 4.5.2026
Olen vilkuillut kalenteriani, jossa muistutus ”kirjoita Elävää Työelämää – blogi” on lähestynyt kovaa vauhtia. Blogin kirjoittaminen on aina ollut minulle kiva juttu mutta nyt päässä oli blogien alkuja sikin sokin. Kun yhdestä sain kiinni, piti käydä tekemässä ”jotain” ja koneelle palatessani ajatus oli kadonnut. Tai ehkä se ei ollut koskaan ehtinyt edes kunnolla syntyä.
Nyt istun koneen äärellä ja minun pitäisi kirjoittaa jotakin, vaikken tiedä, mitä. Sormet liikkuvat levottomasti näppiksellä, mutta mielessä on sikin-sokin-tila, jossa ajatukset eivät asetu riveiksi. Ne ovat enemmänkin aavistuksia, puolikkaita lauseita, vähän sinne tänne sojottavia alkuja.
Ja silti jostain pitäisi aloittaa.
Tunnistan tämän tilanteen myös yllättävän moneen työasiaan liittyen. On hetkiä – aika usein – jolloin pitäisi ajatella jotakin uutta. Muodostaa näkemys. Sanoittaa suuntaa. Ja juuri silloin ajattelu ei tunnu valmiilta.
Se ei tarkoita, ettei ajattelua olisi. Päinvastoin.
Ehkä ”tyhjä pää” voikin olla täynnä ajattelua, joka ei vielä ole löytänyt muotoaan. Se ei ole poissa vaan se on vasta matkalla tietoisuuteen. Olen ajatellut, että ensin pitäisi tietää mitä ajattelee, ja vasta sitten kirjoittaa. Mutta ehkä asia meneekin toisin päin. Voisiko kirjoittaminen ollakin tapa ottaa selvää siitä, mitä ajattelee. Arvostamani kollega totesi minulle kerran: ”Kynä tietää, mitä sydän tarvitsee”. Mikä mahdollisuus!
Mietin tässä blogin äärellä, voisiko kaikkea tätä yhdistää yksi asia, jota arvostan elämässä: näkökulman vaihtamisen taito. Se, että pystyy katsomaan samaa tilannetta useammasta suunnasta yhtä aikaa. Ei siksi, että pitäisi löytää heti oikea vastaus, vaan siksi, että ajattelu saa liikkua.
- Ehkä olen nyt antanut sille mahdollisuuden. En yrittänyt pakottaa itseäni yhteen selkeään ajatukseen, vaan antanut useamman keskeneräisen näkökulman olla olemassa yhtä aikaa ja hyväksynyt sen.
- Ehkä lupa ”haahuilla” alkaa vähitellen muodostaa jotakin oivallusta, josta syntyy tekstiä.
Ehkä tähän liittyy myös lempeys itseä kohtaan, sillä kaikki hetket eivät ole samanlaisia. Kaikki päivät eivät tuota kirkasta ajattelua – ja silti ajattelua tapahtuu, eri tavoilla.
Pohtiessani asioita huomasin kirjoittaneeni blogin. Ja sillä haluaisin herätellä myös sinua kysymään itseltäsi, mitä näkökulmia mielessäsi juuri nyt liikkuu? Onko niillä lupa ”vaellella”?
Ehkä joskus “en tiedä mitä ajattelen” ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista vaan se onkin lähtökohta, josta kaikki voi alkaa.
Ja ehkä juuri silloin kannattaa kirjoittaa.
Kirjoittaja,Merja Hynynen, on toinen Elävää Työelämää – sivuston perustajista ja ylläpitäjistä. Merja työskentelee VOIMAksi Oy:n yrittäjänä.
Tällä hetkellä Merjan työssä tuntuu eniten olevan esillä se, miten kuormitus, vuorovaikutus ja johtaminen kietoutuvat toisiinsa työyhteisöissä ja laajemmin elämässä. Nuo teemat nousevat esille jatkuvasti työnohjauksissa, coaching-tapaamisissa ja koulutuksissa ja siksi Merja on pysähtynyt niiden äärelle yhä uudelleen ja uudelleen.
Löydät Merjan myös LinkedInistä ja hän yrittää vakaasti aktivoitua siellä omassa profiilissaan, Elävää Työelämää – sivuston profiilin päivittämisen lisäksi 😉.