Blogi: Risto Harisalo 3.3.2025
Millainen on oppimisen tila aikamme organisaatioissa? Osaavatko ne kehittää oppimista ja antavatko ne sille tilaa? Tätä problematiikkaa pohditaan tässä blogissa.
On ilmeistä, että monet organisaatiot haluavat kouluistamme valmiita työntekijöitä, jotka osaavat työnsä ja ymmärtävät oppia. Tämä tarkoittaa, että oppiminen ei ehkä kiinnosta niitä niin paljon kuin pitäisi. Organisaatiot eivät ymmärrä, että kerran opituilla tiedoilla ja taidoilla ei nykymaailmassamme pitkälle päästä.
Organisaatioissa ei ehkä välttämättä ymmärretä työn ja oppimisen suhteen tärkeyttä. Ne käsittävät työtehtävät helposti suoritettaviksi paketeiksi. Kuitenkin jokaisessa työssä on mukana oppimisen elementti, joka luo tekijälleen arvoa luovan oppimisen tarpeen. Organisaation sisäiset järjestelyt ja prosessit eivät kuitenkaan välttämättä tue oppimista työssä. Kun prosesseja suunnitellaan ja hiotaan, ne tehdään mahdollisimman helpoiksi suorittaa. Oppimista käsitellään harvoin organisaatioiden strategiassa, kulttuurissa ja työnsuunnittelussa.
Organisaatiot eivät myöskään ota huomioon sitä, millainen merkitys oppimisella on työntekijöille. Kun vuosia tiettyä, samaa mekaanista työtä tehnyt joutuu irtisanotuksi, hänen osaamisensa voi olla hyvin rajallista ja uuden työn saaminen vaikeaa. Tämän korjaamiseksi organisaatioiden tulisi rohkaista ja tarjota tekijöilleen mahdollisuus laajentaa ja syventää tietojaan ja taitojaan.
Kärjistäen ilmaistuna organisaatioiden eteenpäinmeno nojaa enemmän staattisiin ja asioita vakioiviin prosesseihin kuin muutosta generoivien prosessien aktivointiin. Tällaisia prosesseja ovat oppiminen, ajattelu, luovuus ja kekseliäisyys.
On havaittavissa, että näitä muutosta synnyttäviä ja levittäviä prosesseja ei osata käsitellä synergisesti, vaikka juuri niin pitäisi tehdä. Oppiminen ei ole irrallaan ajattelun kehittämisestä, innovatiivisuudesta ja kokeilunhalusta. Ne muodostavat yhdessä jatkuvasti elävän ja muuttuvan kokonaisuuden, jonka ymmärtämisessä ollaan vasta alussa.
Organisaatioilla on kaksi mahdollisuutta edetä: joko luottaa tästä eteenpäin yhä enemmän tekoälyyn tai mahdollistaa tekoälyn kapasiteetin ylittävä oppiminen. Tähän haasteeseen organisaatioiden tulisi reagoida.
Millaisia ajatuksia tämä puheenvuoro toi mieleesi? Haluaisitko jakaa niitä kanssamme LinkedInissä?
Kirjoittaja, Risto Harisalo, VTT, on hallintotieteen emeritusprofessori. Hän on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran organisaatio- ja hallintotutkimuksen parissa. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hänellä on luoda synergiaa yksilöiden kyvykkyydestä, hallinnollisista prosesseista ja rakenteista organisaatioissa ja hän kuvaakin työmaanaan olevan luottamus, katalysoiva puhe, konfliktien hallinta, innovatiivisuus ja verkostot.
Risto Harisalo on julkaissut uransa aikana 15 teosta, joissa käsitellään laajasti niin hallintotieteellisiä kysymyksiä kuin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kirjat löytyvät useimmista verkkokaupoista kirjailijan nimellä haettaessa. Kirjoittajaan voit saada yhteyden hänen LinkedIn-profiilinsa kautta.