Blogi: Saara Repo 5.5.2025
Työnohjausasiakkaani halusi tapaamisessa pohtia työhön liittyvää outoa tunnettaan. Periaatteessa työhön liittyvät asiat olivat hyvin: työ tarjosi asiakkaalleni riittävästi haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Hän sai itsenäisesti päättää, miten työnsä hoiti. Yksityiselämällekin jäi aikaa. Mutta, mutta… Yhä useammin hänelle tuli tunne siitä, että hän ei ole osa yhteisöä. Kukaan ei oikeastaan ole kiinnostunut, mitä hän tekee, eikä hänen työllään tunnu olevan merkitystä.
Tilanne oli pahentunut koronan jälkeen. Hän oli aluksi nauttinut leppoisasta villasukkaelämästä kotitoimistolla. Mutta enää se ei tuntunut vain hyvältä. Ei ollut henkeviä lounaskeskusteluja kollegoiden kanssa eikä kahvihuoneen iloinen nauru kutsunut pitämään taukoa.
Kysyin asiakkaaltani, voisiko kyse olla työyksinäisyyden kokemuksesta. Työterveyslaitoksen tutkija Janne Kaltiaisen mukaan se on sitä, että sosiaalisiin suhteisiin liittyvät toiveet eivät toteudu työpaikalla. Vaasan yliopiston HYMY-tutkimuksessa on kehitetty työyksinäisyyden testi, jossa kysytään muun muassa, koetko itsesi ulkopuoliseksi organisaatiossa, tunnetko olevasi eristynyt kollegoistasi ja koetko, että ympärilläsi olevat ihmiset eivät ole kanssasi.
Työyksinäisyyden tunteen onkin havaittu koronan jälkeen lisääntyneen. Työyksinäisyys ja yksinäisyys ylipäänsä ovat haastavia ongelmia, joihin ei ole nopeita ratkaisuja. Ihminen, joka tuntee työyksinäisyyttä, ajattelee paradoksaalisesti, että on tunteineen yksin. Työyksinäisyyden kokemukseen voi myös liittyä ajatus, että siihen ei voi vaikuttaa.
Lisäksi työyksinäinen saattaa tulkita työyhteisön sosiaaliset tilanteet oman työyksinäisyys-viitekehyksensä kautta, jolloin tulkintatavan muuttaminen vaatii lempeää itsen ja sosiaalisten tilanteiden uudelleen tarkastelua, jota voi opetella esimerkiksi työnohjauksessa.
Seuraavassa ideoita sinnikkääseen muutokseen kohti vähemmän yksinäistä työelämää:
- Tunnistetaan ongelma ja aletaan puhua siitä. Normalisoidaan työyksinäisyyden kokemus.
- Tunnistetaan myös muita työyksinäisyyden seurauksia, kuten työuupumus tai ammattillisen kyvykkyyden epäily.
- Viljellään myötätuntoista suhtautumista omiin ja toisten kokemuksiin. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä myös työelämässä eikä sitä tarvitse hävetä.
- Rohkaistutaan puhumaan asiasta läheisen kollegan tai esihenkilön kanssa.
- Mietitään yhdessä pieniä askelia siihen, mikä vahvistaisi ihmisten kuulumista työyhteisöön ja aletaan toteuttaa niitä.
- Rohkaistutaan liittymään kollegoihin, vaikka se saattaisi jännittää.
Haluaisitko jakaa jonkun ajatuksen tähän blogiin liittyen kanssamme LinkedInissä?
Kirjoittaja, sosiaalipsykologi Saara Repo, on työnohjaaja ja työnohjaajien kouluttaja. Hän edistää työelämän kestävää hyvinvointia yrityksensä Repopresence Oy:n kautta. Hän haluaa tukea ihmisyyden ja organisaatioiden ymmärtämistä tässä ajassa. Saara kannustaa asiakkaitaan pysähtymään ja hellittämään, tutkimaan ja ihmettelemään yhdessä sekä tarttumaan toimeen ja hyppäämään rohkeasti, kun on sen aika.
Tutustu Saaran työhön ja ajatuksiin, alkaviin työnohjaajakoulutuksiin sekä mindfulness- päiväretriitteihin Repopresence Oy:n sivuilla. Löydät Saaran myös LinkedInissä.