Väitöskirjaesittely: Sirpa M. Manninen 19.9.2024
Mikä merkitys osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksella on yksittäiselle työntekijälle ja työyhteisölle? Työpaikkaostrakismi voi olla yksi kiusaamisen muoto, mutta se eroaa muista kiusaamisen muodoista sanattomuudella ja sitä voi esiintyä myös tahattomasti.
Tutkin väitöskirjassani toistaiseksi Suomessa hyvin vähän tutkittua työelämäilmiötä, työpaikkaostrakismia, missä ilman sanoja tai selityksiä joku suljetaan työyhteisön sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Tutkimukseni taustalla oli globaali huoli terveydenhuollon työvoiman riittämisestä ja pitovoiman ylläpitämisestä.
Tutkimustulosteni mukaan terveydenhuollon eri ammattiryhmät tunnistivat ostrakismin varsin hyvin. Suurin osa vastaajista oli itse kokenut ostrakismia työssään tai havainnut, että joku muu oli joutunut sen kohteeksi. Eniten se näkyi tervehtimättömyytenä ja vähiten siten, että jollekin lakattiin puhumasta kokonaan. Sekä kohteeksi joutumista että toisia hyljeksivää henkilöä kuvailtiin erityisesti erilaisten persoonallisuuden piirteiden näkökulmasta. Joku oli yleisimmin ”liian” jotain (kiltti tai jyräävä jne.). Toisaalta syylliseksi tai syyksi ilmiön esiintymiseen kuvattiin myös koko työyhteisöä, organisaatiota, jotain tiettyä ammattiryhmää sekä työyhteisön kulttuuria ja kuppikuntia.
Koettu ostrakismia heikensi työssä viihtymistä ja koettua terveydentilaa, sekä lisäsi stressiä erityisesti ostrakismin aiheuttaman yksinäisyyden tunteen vuoksi. Sitä pidettiin jossain määrin arkipäiväisenä ja normaalina ilmiönä – jopa hyväksyttävänä toimintana saada ”vääränlaiset” työntekijät ruotuun. Oli kuitenkin myös vastaajia, joille ilmiö oli täysin tuntematon ja epäilivät, voiko tällaista edes olla heidän alallaan.
Tutkijana näen jokaisella työyhteisöllä olevan täydet mahdollisuudet kehittää työyhteisön toimintakulttuuria ja käytänteitä niin, ettei toisia ulossulkevaa käytöstä esiintyisi. Erityisen merkityksellisenä pidän ilmiön tunnistamisen, sen tunnustamisen ja siihen puuttumisen. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentaminen ja vahvistaminen on työyhteisön yhteinen tehtävä – ei yhden työntekijän vastuulla.
Rohkaisen työyhteisöissä keskustelemaan hyvien käytöstapojen, toisten huomioimisen ja kunnioittamisen merkityksestä, sillä hyvä työelämä rakentuu yhdessä tehden.
Tutkimuksen kolme artikkelia on julkaistu, neljäs on vertaisarvioitavana.
Julkaistut artikkelit ja väitöskirjan voi lukea täältä:
Artikkeli I: Käsiteanalyysi työpaikkaostrakismista
Artikkeli II: Työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevat tekijät sairaalaorganisaatiossa
Artikkeli III: Workplace ostracism in healthcare: Association with job satisfaction, stress, and perceived health
Väitöskirja: ”Olin muuttunut persona non grataksi”: Monimenetelmäinen tutkimus työpaikkaostrakismista terveydenhuollossa
Sirpa M. Manninen on kiinnostunut työyhteisöjen vuorovaikutuksesta, työyhteisökäyttäytymisestä, osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Hän työskentelee tutkijatohtorina
Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella SISU tutkimushankkeessa ja on jatkanut myös työpaikkaostrakismitutkimusta Suomessa. Tämän lisäksi Sirpa tarjoaa yrityksensä kautta luentoja, puheenvuoroja ja koulutuksia työyhteisöille.
Löydät Sirpan myös Linkedinistä.