Väitöskirjaesittely: Laura Haapala 28.11.2024
Työelämän laatua on tutkittu lähinnä palkansaajien keskuudessa, ja väitökseni paikkaa tätä tunnistettua tutkimustiedon puutetta yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahatyöläisten osalta. Tutkimukseni valaisee, millaiset työhön ja yksilöön sekä työskentelyn ja työllistymisen olosuhteisiin liittyvät tekijät vaikuttavat itsensätyöllistäjän kokemukseen työelämän laadusta, ja millaisia niiden vaikutukset ovat. Tämän äärelle on tärkeää pysähtyä, sillä asiantuntijatyötä tekevien itsensätyöllistäjien määrän on arvioitu yleistyvän.
Väitöskirjani kuvaa ristiriitaisen, suorastaan paradoksaalisen tuntuista työelämää, jossa sen laatuun positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttavat tekijät ovat jatkuvasti ja samanaikaisesti läsnä. Toisaalta itsensätyöllistäjyys tarkoittaa elämäntapaa, joka antaa mahdollisuuksia mielekkääseen, merkitykselliseen ja autonomiseen työhön palkansaajuutta paremmin, mutta toisaalta työllistymisen ja toimeentulon epävarmuus on alati läsnä. Pahimmillaan toimeentulo on niukka ja neuvotteluasema työn korvauksista ja muista ehdoista olematon, ja negatiivista vaikutusta on myös kokemuksella yhteiskunnan turvaverkkojen ja työyhteisön puutteesta.
Itsensätyöllistäjyys on myös vaativa työllistymisen tapa, joka edellyttää laajaa ja syvää substanssiosaamista, yrittäjyysosaamista, lukuisia metataitoja, vakuuttavaa henkilöbrändiä sekä jatkuvaa uusien työllistymismahdollisuuksien etsintää ja tavoitettavissa ja työvalmiudessa olemista. Väitöskirjani kuvaakin työelämää, joka ulottuu myös minuuteen ja työn ulkopuoliseen elämään ristiriitaisella tavalla. Työn ja persoonan, työminän ja siviiliminän sekä työn ja sen ulkopuolisen elämän väliset rajat ovat häilyviä, mikä tekee työstä paitsi mieluisan, myös kuormittavan elämäntavan, joka edellyttää oman hyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn ylläpitoa ja kehittämistä.
Kokemuksen ristiriitaisuudesta huolimatta tutkimukseni kuvaa työelämää, jossa koetaan olevan enemmän ja merkittävämpiä sen laatuun positiivisesti vaikuttavia tekijöitä, ja aineistosta piirtyy myös kuva työelämän laadun jatkuvasta ja aktiivisesta kehittämisestä. Samalla aineistosta nousee toive itsensätyöllistäjyyden tukemisesta yhteiskunnallisin toimin.
Itsensätyöllistäjien työelämän laatua olisi suotavaa kehittää substanssi- ja yrittäjyysosaamista, metataitoja, verkostoitumista ja hyvinvointia edistävin toimin sekä neuvotteluasemaan ja sosiaaliturvaan liittyviin ongelmiin puuttuen. Toimia pohtiessa on syytä huomioida, että tilanteet ja tarpeet vaihtelevat ala-, ammatti-, alue-, asiakas-, projekti- ja yksilökohtaisesti sekä itsensätyöllistäjyyden ja uran eri vaiheissa.
Laura Haapala on yrittäjyyteen ja työelämän tutkimukseen erikoistunut valtiotieteiden tohtori, jonka väitöskirja ”Itsensätyöllistäjän työelämän laatu” tarkastettiin syyskuussa 2024. Voit ladata väitöskirjan tästä.
Laura tarjoaa luentoja, koulutusta, konsultointia ja yrittäjyyttä tukevien palveluiden kehittämistä. Löydät hänet LinkedInistä.