Väitöskirjaesittely: Marjo Lamminen 26.9.2024
Viime vuonna kohua herätti tuoreen kansanedustajan, ”terapeuttivillenä” tunnetun Ville Merisen, puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa. Hän liikuttui kyyneliin sanoittaessaan tuntemuksiaan: ”Täällä on jotenkin ahdistava tunnelma puhua, ja se johtuu näistä kaikista huudoista ja kulttuurista”. Eduskunnan täysistuntoihin on kehittynyt käytänne, jossa huudellaan, ilkeillään ja ivataan sekä kehollisesti että sanallisesti. Yhteistä merkitystä ei pyritäkään rakentamaan. Omassa tutkimusaineistossani esiin noussut kontekstuaalisuus tulee ilmi saman esimerkin kautta kansanedustajan kuvatessa, kuinka esimerkiksi eduskunnan kahvilassa eri puolueiden edustajat ovat hyvissä väleissä ja istuvat yhdessä ystävällishenkisesti jutellen. Näin ollen kyse ei ole yksilöiden ominaisuuksista.
Johtajuuden vuorovaikutukseen liittyvät näkökohdat koetaan edelleen oleellisimpina syinä työtyytymättömyyteen, työpaikan vaihtoihin ja työssä kuormittumiseen. Siitä huolimatta johtamiskoulutusten keskeisenä lähtökohtana on usein yksittäisen johtajan toiminta. Samalla tavoin emootioita on pääasiassa tarkasteltu yksilöiden sisäisinä tapahtumina tai taitoina, kuten tunneälynä.
Tunnekokemukset syntyvät vuorovaikutuksessa ja muokkaavat johtajuutta. Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään dynaamisia johtajuussuhteita ja tarjoaa organisaatioille uusia keinoja kehittää johtajuuden käytänteitään siten, että merkitykset rakentuvat yhdessä. Silloin ollaan kiinnostuneita jokapäiväisestä toiminnasta: mitä työpaikoilla tapahtuu ja miten tilanteita ja kohtaamisia tulkitaan. Keskiössä on ymmärrys siitä, että ihmisillä on työpaikallakin mukanaan sekä keho että mieli.
Arjen tekemisten kautta työryhmissä kehittyy omintakeinen johtajuuden sosioemotionaalinen kulttuuri. Sillä tarkoitan rituaaleja, miten ollaan vuorovaikutuksessa ja kommunikoidaan. Siitä muodostuu ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa syntyy ja kehittyy monenlaista johtajuutta. Tällöin voidaan puhua koetusta johtajuudesta: miltä erilaisissa johtajuussuhteissa tuntuu ja mistä kyseinen kokemus syntyy. Valta ja toimijuus kietoutuvat näin toisiinsa kehollisesti.
Poissa työympäristöstä pidettävien johtamisvalmennusten sijaan ehdotan työryhmälle kehittyneen sosioemotionaalisen kulttuurin ominaispiirteiden tunnistamista yhdessä. Samalla voidaan kiinnittää huomiota myös tiloihin ja paikkoihin, joissa kanssakäyminen tapahtuu; esimerkiksi siihen, miten esihenkilöt ja alaiset fyysisesti sijoittuvat suhteessa toisiinsa, ja kuinka sitä tulkitaan. Tällainen lähestymistapa edellyttää uudenlaista suhtautumista johtajuuteen vuorovaikutteisena ilmiönä sankarillisen myytin sijaan. Johtajuus ei ole tällöin yksilökeskeisiä taitoja ja keinoja, joita voisi kehittää irrallaan kulttuurisesta ympäristöstä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Kaikki osapuolet tuovat siihen mukanaan myös kehollisen muistinsa.
Mitä ajatuksia tämä herätti? Haluaisitko jakaa ajatuksiasi LinkedInissä?
Kirjoittaja, Marjo Lamminen, on KTT (johtamisen ja talouden tiedekunta, yrityksen johtaminen). Marjoon, hänen osaamiseensa ja ajatuksiinsa voi tutustua lisää LinkedInissä.
Tämä Marjon puheenvuoro perustuu hänen kesällä 2024 julkaistuun väitöstutkimukseensa ”Johtajuus emotionaalisena ilmiönä: Etnografia johtajuuden rakentumisesta vuorovaikutuskäytänteessä”. Voit ladata väitöskirjan täältä.