Blogi: Merja Hynynen 11.11.2024
Olen tämän syksyn aikana törmännyt dialogin kaipuuseen monta, monta kertaa. Eri puolilla on sanottu: ”me kaipaisimme enemmän dialogia”. Joku on tarkentanut toivettaan niin, että ”puhuttaisi enemmän oikeasti” ja toisaalla on pohdittu, että haluttaisi enemmän vastavuoroisuutta ja tunnetta, että ”olen tullut kuulluksi”. Mitä se, minkä perään haikaillaan, oikeastaan on?
Dialogin kaipuu on saanut minut pohtimaan, voisimmeko oikeasti miettiä, kuinka puhumme ja kuinka kuulemme? Voisiko dialogiin liitetyt ominaisuudet, kuten ”kuulemme toistemme näkökulmia ja kokemuksia, tahdomme oppia toisiltamme, emme halua väitellä tai suostutella toisia omaksumaan omaa näkökulmaamme ja etsitään yhteistä ymmärrystä” kuulua ihan kaikkeen keskusteluun? Siis aina silloin, kun me ihan tavalliset ihmiset, tavallisissa töissämme ja tavallisessa arjessamme juttelemme asioista, jotka voivat olla oikeasti merkityksellisiä meille tai jollekin toiselle.
Dialogin ydintä voidaan kuvata monella tavalla ja hyvinkin korkealentoisesti, mutta minun korviini parhaimmalta kuulostaa ajatus, että ”Dialogi on rakentava ja tasavertainen tapa keskustella. Siinä tähdätään toisten ymmärtämiseen, mutta ei yksimielisyyteen. Parhaimmillaan dialogissa syntyy ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua” (Sitra). WAU! Dialogiin liittyy siis tunteita – kokemusta tasavertaisuudesta. Siihen liittyy myös tietynlaista toimintaa – puhun toiselle arvostavasti ja luon siten hänelle kokemuksen tasavertaisuudesta. Toisen ymmärtäminen vaatii tekoja – ja herättää myös tunteita. Dialogin mahdollistamiseksi luottamus on avainasemassa. Luottamuksellinen ilmapiiri tuntuu – voi, se tuntuu niin syvällä sisuksissa – ja senkin synnyttäminen vaatii tekoja.
Mitä hyvään dialogiin pääseminen vaatisi minulta? Toki se vaatii keskustelukumppaniltakin jotain, mutta voin päättää vain omasta osuudestani. Sanoilla, äänen sävyllä sekä ilmeillä ja eleillä voin osoittaa, että arvostan sinua ja sitä, mitä minulle sanot – vaikka en olisikaan samaa mieltä kanssasi. Minun näkökulmani ei ole ”totuus” enkä halua suostutella sinua hyväksymään sitä. Sitä vastoin, voisin enemmän ja enemmän kiinnostua sinun näkökulmastasi ja yrittää ymmärtää sitä.
Mitä sinulta vaatisi, että nuo ajatukset, jotka yleensä dialogiin liitetään, tulisivat osaksi sinun arkeasi? Seuraisiko siitä jotain, joka olisi VOIMAksi sinulle ja lähellä oleville?
Mitä ajatuksia tämä blogi sinussa herätti? Voisit jakaa niitä kanssamme LinkedInissä!
Kirjoittaja, Merja Hynynen, on toinen tämän sivuston perustajista ja ylläpitäjistä. Hän tekee työtään sertifioituna johdon ja työyhteisöjen työnohjaajana ja coachina sekä valmentajana. Merja on toiminut työnohjaajayrittäjänä lähes 15 vuotta ja on nyt VOIMAksi Oyn yrittäjä.
Voit tutustua Merjaan enemmän VOIMAksi Oyn ja Työnohjauspalvelu Helmin sivuilla sekä LinkedInissä.